Ympäristöoppia

Olipa kerran sellainen asuntoalueeksi sopiva, varmaan entinen pellonpohja järven lähellä. Siihen rakennettiin ensin ns. rintamamiestaloja.

Myöhemmin asuntotarve lisääntyi ja alueelle päätettiin rakentaa lisää koteja. Ja vielä lisää. Ja vielä lisää. Varmaan alue jossain vaiheessa kaavoitettiinkin, mutta olemassaoleville taloillehan ei enää mitään voinut.

Niinpä uusia tontteja ja taloja hupsautettiin alueelle sinne, mihin ne mahtuivat. "Pannaanpa tuohon tuollainen rivitalo-osakeyhtiö, hups, kolmas talo ei mahdu samaan riviin muiden kanssa, no laitetaan se tuonne tien toiselle puolelle". Omakotitaloja isoilla tonteilla piisasi myös, välillä tontille rakennettiin toinenkin tai kolmaskin mökki.

Kovin suurta logiikkaa asuntojen sijoittelussa ei noudatettu. Tähän törmäsin tänään, kun kiersin ihan tässä kotikulmillani yv-listan kanssa. Pulmia oli edessä, talo näkyvissä, mutta kun ei mitään hajua, mistä sinne menee tie. Tai sitten edessä oli iiiso talo, jossa 3 ulko-oven näköistä ovea, mutta ei yhdessäkään ovikelloa. Olenkohan sittenkin takapihan puolella? Kehtaako ihmisten takaovella kolkutella? Onko tämä rivitalo vai juukelin iso omakotitalo? Entä jos kolkuttelen kaikilla kolmella ovella ja ne ovatkin saman talouden ovia, johan hermostuvat, jos olen kolmatta kertaa ovella listani kanssa.

Kerrostalot ovat fyysisesti ihan reipasta hyötyliikuntaa. Portaita ylös ja portaita alas. Niissä on se loistopuoli, että niistä tietää, missä on ovi ja ovikello. Niistä myös tietää selkeästi, tullaanko avaamaan vai nou. Kerään vaikka 5 kerrostaloa siinä ajassa kuin yhden sekamelskaisen omakoti- ja rivitalohässäkän.