Tämä sukulaispoika ei mahtanut vielä olla syntynytkään, kun sain tämän
liinavaatesetin ylppärilahjaksi.
Sinisestä väristä huolimatta nuo ovat lempipetivaatteeni. Ne ovat ihanan pehmeät, ovat kestäneet (eihän miltään voi vaatia loputonta kestoa) pitoa ja pesua. Ne ovat kulkeneet mukanani niin opiskelija-asuntolassa kuin kaikissa omissa kodeissani. Rakkaat ovat. Enkä siksi haluaisi niistä luopua. Kummasti ne kulkevat aina vaatehuoneesta petiin. Pian alkavat vaan olla siinä kunnossa, että hajoavat käsiin. Eivätkä taida tuossa keräyksessäkään näillä mitään tehdä. Mutta en luovu!
Tulppaanit olivat päivän aikana elpyneet, kun annoin niille aamulla reippaasti kylmää vettä.
Pakkopullasukkaa olen kutonut, yritän saada tuolle siniselle parin aikaiseksi. Sitten on vähän hyshyspuuhaa SNYn tiimoilta.
Otsikosta. Jos arvelet tietäväsi, mitä se tarkoittaa, merkkaahan kommenttilootaan. Voi olla, että palkintojakin tippuu.
sunnuntai 17. helmikuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Meilläkin oli aamulla sellainen maaliskuinen ilma. Vesi lirisi ränninpäästä maahan. Jääpuikkoja vain ei ole niin kuin ennen vanhaan. Viittan siis otsikkoosi.
Olisiko se, että räystäät tippuu eli vesi valuu räystäiltä? Niinhän se taisi sunnuntaina jo olla lauantain pakkasen jälkeen.
Jotenkin tulee tuosta rästäät sanasta mieleen rastaat?!!?!
Kiito Liinu ja Anne. Olen vastakommenteerannut blogeihinne.
Myö sanottiin lapsuudessa, että "räystäät tippuu". Aina keväisin kun vesi lirisi kattokourusta maahan. Taitaa ne minulla nykyisinkin räystäät tippuvan, vaikka asuinpaikkakunta on muuttunut.
Moi Piri. Kävin vastavierailulla ;)
Lähetä kommentti