"Koneeseen kadonnutta
ei voi takaisin saada
Kulutettu käytetty
ruokkimaan ympyrää
Luotettu ehkä liikaa
siihen että aika korjaa
se minkä vuoksi nähtiin
niin kovin paljon vaivaa
Että hajalle saatiin
Se mikä kauniiksi tarkoitettiin
Kipu kuolee huutamalla
alastomana lattialla
Miten kauan sitä kestää
ei, sitä ei voi tietää
Kehen sattuu ja kuinka paljon
siitä kysymys enää tässä kai on
Kun on saavuttu siihen pisteeseen
ettei mikään ole varmaa
Maailman pisimmät tunnit
niiden otteeseen jää kiinni
Niitä kantaa loppuun asti
vaikka itse ei aina huomaa
Millainen on se taivas
jota ei löydetty koskaan
Olen kuullut paljon siitä
osan jopa omasta suustani
Voi niin pitkälle jaksaa
kun itsellensä vakuuttaa
Kipu kuolee huutamalla
alastomana lattialla
Miten kauan sitä kestää
ei, sitä ei voi tietää
Kehen sattuu ja kuinka paljon
siitä kysymys enää tässä kai on
Kun on saavuttu siihen pisteeseen
ettei mikään ole varmaa
Joku meistä on onneton
palanut mutta tunnoton
katuva mutta uskoton
enemmän kuin rauhaton
Periaate on ehdoton
perustelu on aukoton
yhtälö ehkä mahdoton
Miten niin muka armoton?
Kipu kuolee huutamalla
alastomana lattialla
Miten kauan sitä kestää
ei, sitä ei voi tietää
Kehen sattuu ja kuinka paljon
siitä kysymys enää tässä kai on
Kun on saavuttu siihen pisteeseen
ettei mikään ole varmaa"
- Apulanta -
perjantai 8. helmikuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
Aina voi saada uusia elämyksiä. Lauluna tuttu, mutta kun luki sanat, löytyi jotain uutta mikä vaatii sulattelua. Hieno sisältö.
Tää on jotain niin totta mulle. Minä pidän nyt vuosipäivää :(
Youtubesta löytyy tähän säveltäkin, mutta ne videot ei oikein kolahda mulle. Tosin niissä on sitä rytinää ja rytkettä, joka mun mielikuvissa tähän biisiin kuuluu. Kuulin tämän vahingossa radiosta silloin n. vuosi sitten ja se kolahti heti.
Riikkis - en tiennytkään... Iso halaus (((sinulle))), olet tärkeä ja ihana ihminen!!! <3
Kiitos Sennu. Kiitos.
Sanattomana, hiljaa.
Heip Anneli. Ja kiitos.
Lähetä kommentti