Bussissa kanssani matkustivat äiskä, iskä ja noin 3-4 -vuotias tyttönen. Tyttö noteerasi kaikki bussista pois nousevat ja raportoi vanhemmilleen: "Kato äiti tuo poika jää pois jne". Äiti ja iskä tietty aina vähän hyssyttelivät, eihän se nyt ole sopivaa.
Kun minä painoin poisjääntinappia, tyttö noteerasi minut: "Äiti nyt tuo täti jää pois." Sitten tuo suloinen neito heilutti penkin yli minulle ja sanoi "Hei hei!". Vastasin omat heiheini, jolloin uusi ystäväni kysyi, minne olen menossa. "Elokuviin", kerroin, jolloin hänen naamalleen levisi autuas hymy: "Äiti, täti menee elokuviin!".
Sitten seurasi bussimatkani kohokohta, neiti heilutti vielä uudelleen ja sanoi: "Oikein mukavaa iltaa sinulle". Eikö olekin ihanaa, aina sanotaan, ettei suomalaiset puhu vieraille yleisissä kulkuneuvoissa! Mutta tämän neidin kohtaaminen sai minut suorastaan hypähtelemään vetisellä Kauppakadulla suupielet korvissa asti. Ihqu!
Elokuva oli 8 päivää ensi-iltaan. Se oli hyvä, tosin siinä oli paikkapaikoin vähän liikaa tavaraa, vähemmilläkin juonikuvioilla ois pärjätty. Kriittinen elokuva-arvelija antaa tähtiä ***.
lauantai 9. helmikuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Ihana tyttönen! Ja kiva otsikko: hyvänmielen bussi :)
Mulla oli ekaks otsikkona "kaupunkiliikenteen bussissa" mutta se ei kuulostanut yhtään kivalta. Kaupunkiliikenteen bussi harvoin on kiva paikka.
Ja tämä neiti oli aivan valloittava. Voi sitä korviin asti venyvää hymyä ja iloisten silmien säihkettä :)
Hyvä mieli oli tarttuvaa.
Lähetä kommentti