Tällä viikolla on lähimmäisten elämässä monenlaista. Surua, epävarmuutta, itkua, kaikkea sellaista, jonka edessä voi vain huokaista ja todeta, että voi hyvä tavaton, mitä voikaan sattua. Elämän käänteet yllättävät ja niin vain ihminen joutuu niitä katsomaan ja kokemaan.
Tänään oli myös aihetta juhlaan. Työtoveri saateltiin eläkepäiville. Yhdessä istuttiin hirvikeiton ja täytekakun ääressä.
Oman henkilökohtaisen elämäni tämänpäiväinen kohokohta oli ehdottomasti se, että sovimme Hemun tulevan kotiin jo huomenna ensin sovitun perjantain sijasta :) Ikäväkiukkuja on varmasti luvassa huomenillalle ja viikonlopullekin, mutta ihana saada poika kotiin. On myös hyvä olla yhdessä muutama päivä ennen kuin koulu taas alkaa.
keskiviikko 27. helmikuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
Voi ei mitä spammia sulle tullut näihin kommentteihin? Tarvitko asetusapua?
Harmi läheisten elämää ja ongelmia.. Jee, että Hemu tulee takaisin aikaisemmin!
Voi tympiän tympiän tympiä, kun noita spämmejä pukkaa jo tännekin. Siviilisähköpostissa niihin on jo kovin tottunut, mutta tökkis tökkii.
Oon katellu niitä sanavahvistuksia / kommenttien ennakkohyväksyntäjuttuja, kai semmoinen pitää ottaa käyttöön vaikken haluiskaan. Kyselen sit, jos tulee tenkkapoo.
No niinhän se aika meni nopsaan ilman Hemua.Hyvä että ehditte olla kaksin,ennenkuin arki alkaa.Oliko loma mennyt isän luona hyvin kumminkin?Mun loma mennyt sairastaessa,onpahan isä saanut olla lastensa kanssa,kun äiti on maannut sängynpohjalla.
Sari
Ihmeen äkkiä se meni ja hienosti oli sujunut toisessakin päässä, oli ollut mukavaa. Nyt on vähän kyhjätty kainalossa ja haliteltu, kyllä on ikävä ollut molemmilla.
Paranemista Sari! PHUUUUUUUUUH *parannuspuhallus*
Kiitokseni mukavasta paketista!
Ole hyvä, Piri!
Lähetä kommentti