Viikonloppu Virroilla alkoi erittäin iloisissa merkeissä. Poimimme äidin ovelta keskussairaalasta tulleen kirjeen, jossa hänelle ilmoitettiin aika kaihileikkaukseen kolmen viikon päähän. Äiti kävi elokuussa silmälääkärillä, jossa kaihi todettiin ja lähete leikkaukseen kirjoitettiin. Sairaalsta tuli lappu, että lähete on tullut perille ja että jono on noin 6 kk, eli ns. hoitotakuu-aika. Koko ajan laskimme, että puoli vuotta tulee täyteen helmikuussa. Pari viikkoa sitten äiti soitti jonohoitajalle, joka kertoi, että kun meillä on nyt vähän myöhästystä jonossa, niin aika tulee vasta joskus toukokuulle.
Onneksi äiti suuttui ja soitti keskussairaalan potilasasiamiehelle. Tämä lähetti paperit, jotka äiti täytti ja palautti. Koskapa kerran hoitotakuu (laki potilaan oikeuksista kai virallisesti) on olemassa, on sairaala velvollinen järjestämään leikkauksen 6 kk kuluessa lähetteen kirjoittamisesta. Ja nyt aika siis tuli. Mutta tämä vaatii sen, että potilas osaa soittaa potilasasiamiehelle, jonohoitaja ei kerro tästä asiasta. Hänen tehtävänsä on vain kertoa, miten pitkä jono on. Aattelin vaan, että kuinkahan moni potilas ei suutu niin kovasti kuin meidän äiti tai yksinkertaisesti ei osaa / uskalla / viitsi / löydä, kenelle soittaa ja jää sen takia jonottamaan.
Lauantaina olimme ostoksilla eräässä varsin tunnetussa kyläkaupassa Töysän Tuurin kylällä. Siellä oli lanka-ale... Ostin aikamoisen hirmuisen monta lankakerää, sekä itselle, töihin että sitä varten, että äiti kutoo mulle, kunhan alkaa taas nähdä leikkauksen jälkeen.
Ko. kyläkaupan neuvonnan toiminta ansaitsee kiitokset. Hemulla on ns. invapysäköintilupa, joka oikeuttaa pysäköimään invapaikalle. Pihassa on invapaikkoja ihan kiitettävästi, mutta aika monelta siihen pysäköineeltä oli lupa unohtunut ikkunasta tai sitten oli vaan pitänyt päästä oven eteen, oli lupaa eli ei. Kävin neuvonnassa mainitsemassa asiasta, jolloin neuvonnan täti lähti ulos, otti luvatta pysäköityjen autojen rekisterinumerot ylös ja kuulutti ne sitten kaupassa, että seuraavat ajoneuvot on pysäköity luvatta ja luetteli rekkarit. Oikein moinen toiminta!
Tänään palattiin kotiin ja valitettavasti ei kovin hyvissä tunnelmissa. Tulistuva lapsi on ollut vallan hiilenä. Toivotaan, että iltaa kohden tasaantuu.
sunnuntai 20. tammikuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Moikka Riikka...
ja KIITOS kauniista joulukortista, joka odotti meitä kotiintullessa.
Sanothan kiitokset koko teidän poppoolle myös.
Toivotaan, uskotaan ja rukoillaan, että äitisi kaihileikkaus onnistuu.
Itse menen Kurikkaan silmäläkärille ensi torstaina, jälkitarkastus viime helmikuulta. Silloin Jumala teki ihmeen, todellisen ihmeen, istuessani lekurin tuolilla. Kiitos Jeesus vieläkin otettuna.
Vieläkö lankoja jäi kyseiseen kauppaan alennuksien kera?
Niin, piti vielä jatkamani, että onkos katilla jo nimi?
Hyvään kotiin eksyi;)
Hieno juttu, näin ne onnistuu, kun itsekin ottaa asiaksi! Toivotaan ja rukoillaan, että leikkaus onnistuu!
Kiva että olet taas langoilla :)
Jee, kiva nähdä uusi postaus, olikin jo ikävä! :)
Hyvä hyvä että leikkaus on pian!
Kyllä sinne vielä vähän jäikin lankoja... Tosin ne oli aika ovelasti laitettu, oli alennettuja ja alentamattomia sillai söpösti vierekkäisissä koreissa, saattaapi helposti käydä niin, että tulee ihastuttua semmoiseenkin lankaan, joka ei alessa ollutkaan...
Ja kiva oli palata langoille! Eilinen ilta meni lukiessa ja taitaa tänään käydä vähän samoin. Onneksi on vapaapäivä. Ajattelin kyllä sitä hihaa kutoa, mutta voi olla että surffaus vie voiton.
Lähetä kommentti