Neuvottelupäivä päättyi jumalanpalvelukseen. Ehtoolliselta tullessani olin ajatuksissani ja kävelin suoraa otsani pahki saarnatuoliin. Se sattui. Taulumäen kirkon saarnatuoli on kohtuullisen jykevää puuta. Mitään pysyviä vaurioita ei sattunut, ei saarnatuoliin eikä otsaan. Sainpa vaan vähän ihmettelyä aikaiseksi.
Sukuvikaako?
perjantai 25. tammikuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
10 kommenttia:
Terveisiä vaan Virroilta.
Käytiin keskiviikkona hakemassa ne mun enkelityöt sieltä srk-keskuksesta ja nähtiin paljon tuttuja.
Jäätiin keskiviikkolounaallekin ja Ilkan Inkeri piti sen päälle lähetysaiheisen jutun. Nähtiin Elli ja muitakin tuttuja.
Ja mentiin kyseiseen kyläkauppaan sen jälkeen!
Ja kaikki lankajutut pöh, ja pöh! Ja ei enää juuri mitään jäljellä. Olit vissiin tyhjännyt hyllyt ? Ja vielä aivan väärät, hinnat ei täsmännyt kassakoneen kanssa jne.. Kyllä saa olla tarkkana. Yhden kerän ostin, ja sekin kalliimpi kuin täällä Cittarissa, vaikka en sitä kannatakkkaan.
Täällä oli Anttilassa Wool tänään 2 e kerä yksivärisenä ja nelivärinen 2.5 e.
Nyt nukkumaan, ja toivottavasti pääsi on OK!!!
Pää on ihan ok. Tai siis sillai ok kuin tähänkin asti, jos voi ok:na pitää kun kävelee pahki.
Hauska yhteensattuma, kävelimme Inkerin kans yhtä matkaa keskustaan ja hän kertoi töistäsi. Pieni maailma :)
Eeeeeeeeen tunnusta ostaneeni ihan kaikkia lankoja...
Oih, ihana, ihan kuulin äänesi kun sanoit tuon 'eeeeeeeen' :)
Ja voi ei sun kanssas! Kuis sä nyt silleen saarnatuolia päin voit kävellä??? Kyllä ne jotkut...!
Voi ei!!!! Etkä ottanut kuvaa saarnatuolista?? Mene takaisin ja ota! Niin että varmasti tiedämme ettei siihen tullut lommoa.
Auts, päätä. Toivottavasti ei satu enää.
Eikö ookki siis KAUHEETA miten jotkut ei yhtään aattele mitä ne on tekemässä ja sitten ne kävellä pamauttelee ihan miten sattuu ihan minne sattuu. En mää vaan voi ymmärtää tommosta käytöstä. Ja kirkossa vielä.
Ja Saina, mullakin kävi mielessä sit illalla, että kunnon bloggaajanhan ois ehtottomasti pitänyt ikuistaa "päällekäyjä". Blogging first! Huomatkaa, että meillä on nyt aamu ja mun pitäis taas olla menossa neuvottelupäiville. Mutta tänä aamuna ei tarvi pestä tukkaa kun eilen sen kerkesin kuin kerkesinkin tehdä.
No kirkosta vielä, että sain huolehtivaa osanottoa etupenkin väeltä. Oisivat kiikuttaneet mut sakastiin huilimaan, mutten antanut. Jos oisin siinä tilanteessa napannut käsilaukusta kameran ja alkanut kuvata saarnatuolia, luulen että oisivat pian aatelleet että pää tärähti vähän arvioitua enemmän ja tilanneet valkotakkiset...
Nauran täällä ihan vääränä!!! Meillä taitaa olla ihan samanlainen huumorintaju! :D
No hei, huomennahan sä menet kirkkoon, mene istumaan etupenkkiin ja ota vaivihkaa kuvia ilman salamaa. Kyllä sinä nyt sen verran meille päänkolauttajabloggaajille voit tehdä. Täytyyhän sitä saarnatuoli katsastaa, jäikö siihen lommoa. Niin ja mites ois kuva saarnatuoliin kolahtaneesta bloggaajasta, tai ainakin otsasta (tai mihin kohtaan päätä nyt kolahtikin)?
Se on muutes ihana kun huomaa, että jonkun kanssa nauraa samoille asioille.
Meinaan todellakin huomennakin mennä kirkkoon. Mutta eri kirkkoon. Menen Palokkaan ja siellä on turvallisempi kirkko. siellä ei ole saarnatuolia vaan semmoinen pömpeli vaan, johon tietty voi kävellä pahki siihenkin, mutta se on vähän paremmin laitettu sillei että sen voi jopa huomata.
Tosin se on samanlainen kuin Lievestuoreen kirkossa, jossa olen kerran alttarin sisäpuolella ollessani, alba päällä ja silleen, jäänyt vähän jalastani kiinni semmoiseen metalliseen pikkujakkaraan. Jakkara lähti kolinalla liikkeelle ja kirkkokansa katsoi, että mitähän se siellä rymistelee. En kuitenkaan kaatunut.
Kirkot, nuo kovin vaaralliset paikat.
Huomaattehan myös tuon profiilissani olevan arvion minusta. Se on aika todenpitävä.
Katotaan, tulisko otsasta kuva tälle päivää. Siinä ei kyl näy mitään vaurioita.
Tämä tulee nyt päivän myöhässä, mutta pakko kirjoittaa, keskivartalo on liikkeellä - kiitos riikkis päivän nauruista!
Ja sittenkin taisit viedä ne kaikki langat, ostosten jälkeinen olotila on niin huumaava, että onneksi ei sattunut pahempaa...
Kiitos ja ole hyvä, Anneli :) Sitä aina sattuu ja tapahtuu, joskus kirjaimellisestikin sattuu, on kiva, jos niistä saapi revittyä irti vähän lystiä.
Lähetä kommentti