Meilläkin sataa lunta! Jipii! Se on kivaa! Kävin ostamassa lumilapion. Eikä tarvitse tehdä lumitöitä kuin sen verran, että saa oman porraspielen ja varaston edustan auki.
Ilta tuntuu lyhyeltä, kun tulimme kotiin vasta neljän jälkeen. Päivällä kävin kaupassa. Lankakaupassa. Työasialla. Mutta kun siellä ei ollut mustaa Woolia töihin, ostin lohdukseni 20 kerää viininpunaista Woolia itselleni. Äiti lupasi tehdä mulle puseron, kunhan näkö palaa.
Ja juu, luovutin oman kutimeni kanssa. Valmistuu vasta neuvottelupäivien jälkeen.
3 kommenttia:
Jee, vihdoin lunta teillekin!!!! Ja kiva ettei tarvitse tuon enempää tehdä lumitöitä, se vielä kuulostaa kivalta hommalta. Ellei sitten ole nukkunut pommiin ja on kauhea kiire, eikä ole löytänyt toista talvisaapasta mistään..
Juu kiireessä ei mikään ole kivaa. Lumitöistä vielä sen verran, että entisessä kodissa niitä oli runsaasti enemmän. Viime talvi oli ensimmäinen, jolloin taloyhtiö aurautti jalkakäytävän kaupungilla, siihen asti se kuului lumityövuoroon, joka osui kohdalle joka neljäs viikko. Ja kaikkina talvina lumityövuoroon kuului puolikkaan parkkipaikan kolaaminen.
Olen kolannut lunta aika monta kiloa menneinä talvina. Pahimpana muistan yhden myrsky-yön jälkeisen aamun, jolloin lunta oli valehtelematta 40 senttiä kinostuneena, silloin piti aloittaa siitä, että tökkäs kolan lumeen, vei kolallisen pois, tökkäs kolan edellisen paikan viereen, vei lumen pois, silloin ei ollut mitään mahdollisuutta sillai liu'uttaa kolaa, kun lunta oli kerta kaikkiaan niin paljon. Tuona aamuna kolasin nelisen tuntia yhtä kyytiä ja kun naapurin mies tuli hakemaan lehteä, olin valmis aloittamaan hillittömän kiljumisen, jos ei tuo ymmärrä tulla apuun. Onneksi ymmärsi.
Oi mahdoton! Onneksi naapurin mies älysi tulla apuun!
Lähetä kommentti