Kävin toverin kanssa katsomassa Sooloilua. Olen lukenut Katja Kallion kirjan melko pian sen ilmestymisen jälkeen ja onneksi siitä on jo sen verran kauan, että olin aika hyvin unohtanut kirjan juonen. Elokuva kun on melko lailla erilainen.
Elokuva oli hyvä. Itsepäinen anoppi on aivan vallattoman mainio ja Emma roolissaan hyvin uskottava. Joelin rooli jäi vähän tyhjäksi, piip-pää jätkä mikä piip-pää, sanon minä. Anopin kommentteja odotti hymynkare suupielessä, tilanteissa oli varmaa, että sieltä tulee jotain mainiota.
Itseäni kosketti Emman ja anopin vuoropuhelu, kahden eri-ikäisen naisen todellinen kohtaaminen. Kummankin piti antaa ja suostua vastaanottamaan toiselta jotain. Ja pahan paikan tullen anoppi oli kuitenkin Emman puolella ja tukena.
Pitäskö antaa oikein tähtiä? ****, viimeinen jää puuttumaan, koska loppuratkaisu oli turhan helppo happy end.
lauantai 12. tammikuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Moi Riikka !
Eikä pätkääkään elokuva arvailua, vaan APUA!
Löysin Sennun kaapista, tai poikien oikeastaan, aivan upeat pipot. JA ... aloitin tehdä muka samanlaisia, mutta en osannut. Menin Novitan sivuille, mutta en saanut apua. Eli oli sellaisia pampuloita kudottu ja osaan tehdä niitä virkkukoukulla, mutta nyt tuli tenkka poo, kun en saanut niitä oikealle puolelle, vaan nurjalle puolelle. Kudoin samasta silmukasta viisi silmukkaa, muta ei vaan toiminut. KIITOS, jos avutonta autat, että ehtisin tehdä täällä myös ne loppukavennukset,
Siunausta sinulle ja rakkaillesi, kais tiedät...
Oikun kiva että pääsit! Ja että oli hyväkin leffa vielä!
Moi Anneli! Pitää katsoa ja tuumata, josko löytyis apuva... palaan.
Lähetä kommentti