Kuvassa kalenterini, joka tältä viikkoa alkaa näyttää jo ihastuttavan tyhjältä, vain muutama merkintä. Ja perjantaista eteenpäin vapaata, jesh!
Toinen tärkeä töissäni mukana kulkeva kirja on Kirkkokäsikirja. En enää ymmärrä, miten aiemmin tulin ilman sitä toimeen. Tai löytyihän ne samat jutskat monesta paikasta, mutta tuossa ne on näppärästi koottu yksiin kansiin.
Eniten mulle on käyttöä kirkkovuoden teksteistä ja rukouksista. Olen huono pitämään hartauksia, teologinen viisauteni ei riitä viisasten puhumiseen. Pienen rukoushetken kaavalla pystyy kuitenkin pitämään kirkkovuoden ajankohtaan sopivan hartauden oikeastaan tilanteessa kuin tilanteessa. Ja kun kirkkovuotta seuraa, ei tarvitse miettiä hartauden aihetta tyhjästä nyhjäten. Olen kokenut, että Raamatun tekstit ja kirkkovuoden rukoukset puhuttelevat. Ehkä niissä pätee se, että turha selittäminen on tarpeetonta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti