Kuva vähän tärähti, mutta en jaksanut enempää väkertää sen kanssa. Kuvatkoon kuitenkin elävän tulen lämpöä ja valoa syksyn pimeän keskellä.Viime yö oli repaleinen. Hemu heräsi puolenyön aikoihin, mikä on tuiki harvinaista. Tautia ei onneksi ollut, mutta uni karkuteillä. Aikamme ooteltiin pikkumiehen huoneessa Nukkumattia takaisin, mutta kun ei sitä kuulunut, päätettiin levittää olkkarin sohva ja mennä sinne "vieppaan" nukkumaan. Sittenkin kesti vielä aikansa, että uni voitti. Sormet sormien lomassa nukahdettiin lopulta molemmat. Liekö ollut halipulan poikasta vai mitä.
Koulupäivä oli huonosta nukusta huolimatta sujunut mukavasti. Koulussa liikkatunnilla oli sählätty ja sählinki jatkui vielä Jälkkärissäkin. Sukat jäivät sähläämään saliin vielä kun me olimme jo kotona. Ei kaikkea voi muistaa.
Hemu lähti sitten iskän luokse viikonlopuksi ja minä olin siellä Rajattoman konsertissa. Olipa hyvä.
Huomenissa matkaan Virroille. Jotenkin vaan tuntuu siltä, että pyhäinpäivänä on hyvä olla siellä ja käydä haudoilla. Itse en osaa käydä näillä "muualle haudattujen muistomerkeillä", jonne voi jättää kynttilän tai kukkia muistoksi niille, joiden haudalle ei pääse. Pyhäinpäivän haudoilla käynti on niitä perinteitä, joista tahdon pitää kiinni.
1 kommentti:
Voi toista! Halipulaa.. Sitä pulaa on välillä täälläkin, en vain ollut tiennyt noin sopivaa termia :)
Lähetä kommentti