Kipiät korvat

Tällei se meillä menee. Kun lapsi nukkuu aamulla niin pitkään, että pitää herätellä, alkaa äiti epäillä korvatulehdusta. Tavallisesti meillä kukutaan ylhäällä ennen aamunkoittoa. Eilen ja tänään piti koululainen herätellä vähän ennen seitsemää. Eilen kävi vieläpä niin, että kun selkäni käänsin, alkoi tuhina uudelleen.

No, ei ihan pelkän uneliaisuuden perusteella diagnoosia tehty. Mutta kun siihen yhdistettiin pian pari viikkoa kestänyt yskä, ylenpalttinen kiukkuisuus ja se, ettei ruokakaan enää maittanut, alkoi palapeli olla selvä.

Meillä ei myöskään päde, että kyllä valittaa, jos korvat on kipeät. Kahdesti on ollut märkivä korvatulehdus ilman, että kertaakaan on valitettu. Eilen vielä kiisti sattumisen, mutta tänään myönsi. Menimme päivystykseen ja tulehdushan siellä. Onneksi menimme ja onneksi sai kuurin.

Uudet kengät on olleet niin ihanat, että niitä on pidetty jo koulussakin. Hyvä niin, toi siirtymävaihe lenkkareista pois on joskus ollut tosi hankala, lenkkareista ei ois malttanut luopua millään. Ilmeisesti nämä ovat jalkaan mukavat. Ja niillä on kuulemma hyvä potkia jalkkista :)

Päivän isoimman hymyn sai huulille ope, joka kirjoitti reissariin eilisestä kiukustuksesta ja syömättömyydestä: "Se oli Hurjan Henrin Hirmuinen Kosto, että jätti syömättä lounaalla". Viisas ope näkee myös uhon taakse.

Tänään olin kroonisesti myöhässä. Koulutaksi jotenkin tietää, milloin meillä on töissä kuukausipalaveri klo 8, nyt kahdesti olen myöhästynyt siitä. Muulloin taksi kyllä kulkee suht ajallaan. Sitten läksin seuraavaan työpisteeseen vähän viime tipassa ja enkös vielä juuttunut tietyömaan liikennevaloihinkin. Piti ajaa työkaverin sanoin "lujaa mutta varovasti".