Vatsatauti teki pojasta kotonaolijan. Onneksi ei tullut rajuna, mutta senverran kuitenkin, että on ollut eilisestä pois koulusta. Eilen meillä oli mummu kotonaisena ja tänään kävimme sairaanhoitajalla hakemassa minulle saikkulapun tälle ja huomiselle.

Olikin jännittävää hankkiutua oikeaan päivystyspuhelinnumeroon ja sairaanhoitajan huoneeseen uutena kuntalaisena. Aavistustakaan ei ollut, kuulunko alueelle Palokka1, Palokka2, .... Palokka7 vai minne? Kaikki kyselivät puhelimessa, kuka on omalääkärini. Mistäs sen tietäisin? Vihdoin löytyi langan päästä hoitaja, joka käski tulla käymään. Terveysasemalla iski uusi ongelma: Sairaanhoitaja Palokka1 vai sairaanhoitaja Palokka2 vai... Onneksi oli ystävällistä asiakaspalvelumieltä ja pääsimme reissusta läpi tosi vikkelästi.

Illalla oli vanhempainilta. Taas on hyvä mieli siitä, että lapsi on juuri tuossa koulussa. Siellä on sellaisen tekemisen tuntu, että lapsista pidetään huoli ja edesautetaan mahdollisimman paljon oppimista.

Eilen löysin silmiäsärkevän vaaleanpunaista Palmaa. Valkoista ei vieläkään. Mutta sain tyydytettyä vähän Palmankutomishinkuani, nyt odottaa yksi nuken makuupussi tonttua, joka paketoi pukin konttiin lahjoja.