Aivan ihastuttava syyspäivä, aurinko paistaa, tosi hienoa. Aamulla oli paikka paikoin kuuraakin maassa. Illalla tuntuikin jo tosi kylmältä ja oli upea tähtikirkas taivas, kun kävin roskiksella. Vaikka kesän lapsi olenkin, on näissä syksyn pimeissä illoissakin sitä jotakin. Koepoltin vihreän tuikkulyhtyni parvekkeella, hienosti loisti pieni valontuikahdus mustassa yössä.
Kävin marjassa. Läksin puolukkaan, mutta saaliiksi tulikin lähinnä mustikoita. Isoja kuin mitkä, ovat saaneet nyt vettä riittämiin. Ennen lähtöä soitin äidille. Käski soittaa vielä, paljonko tuli marjoja. Ehdin metsään asti, ennen kuin tajusin, mitävarten se käski soittaa. Siksi, että tietää mun osanneen takaisin kotiin. Äiti :)
lauantai 8. syyskuuta 2007
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti