Tänään oli kaksijakoinen päivä. Toisaalta olin viranhaltijana opiskelemassa asioita, sitä miten viranhaltija työssään toimii suhteessa erilaisiin lakipykäliin ja säädöksiin. Kuinka tekee yhteistyötä toisten viranomaisten ja asiakkaiden kanssa jne.
Illalla sitten olin asiakkaan paikalla, antamassa viranhaltijalle tietoa itsestäni ja perheestäni.
Jäin miettimään sitä, miten terveellistä onkaan tällaiselle ihmisten kanssa työtä tekevälle olla välillä tuolla "toisella" puolella. Näkee asioita toisenlaisestakin vinkkelistä. Itseäni muistutti se, kuinka hankala ja känkkäränkkä asiakas olen varmasti itse ollut. Tarkoitukseni on kuitenkin ollut vain pitää itseni ja perheeni puolta. Niin kuin varmaan suurimmalla osalla muillakin.
Syvällisten ajatusten ohella päivään mahtui epätoivoista langanmetsästystä (eikö to-del-la-kaan koko kaupungista löydy valkoista Palmaa??) ja koulukirjojen ja -vihkojen kontaktointia (eläköön rytyt ja rympyt). Sain osani myös nainen ja auto -tunnelmasta, kun öljynpaineen merkkivalo syttyi ja piti keksiä, minkälaista öljyä kaupasta hakea. Onneksi ystävällinen huollon heppu löysi tietokoneelta tiedon, mitä autoon on talvella kaadettu. Piti vain rohkaista mielensä ja kehdata kysyä.
maanantai 3. syyskuuta 2007
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Oi voi! Se merkkivalo tietää isoja ongelmia. Tai ainakin Polon kanssa se tiesi. Onneksi Sitikka on ollut nätisti sen suhteen.
Lähetä kommentti