Yöllisiä vinkuja, kauniita kasseja

Heräsin aamuyöstä siihen, että jossain vinkui. Ensimmäinen ajatus oli tietysti se, että lapsi on sairastunut ja hengittää vinkuen. Siellä huoneessa kuitenkin nukuttiin rauhallista tuhinaunta, joten äänen lähdettä oli etsittävä muualta. Silmät sikkarassa ja aivot tökkerössä yritin miettiä, mistä voi tulla moinen ääni. Ajattelin jo, että mahtaakohan naapurissa vinkua palohälytin, pitäisikö paikalle hälyttää ihmisen paras ystävä Keski-Suomen Pelastuslaitos.

Tarkkailin kuitenkin ensin omia nurkkia ja huomasin, että vinku kuuluu akvaariosta. Sähkölaitteiden jatkojohdosta virta pois - vinkuminen lakkasi. Sitten kokeilemaan ilmapumppua yksin pois pistorasiasta. Se tuotti tuloksen, hiljaisuus. Onneksi oli pumppu eikä suodatin, suodattimen kohdalla olisi pitänyt tehdä toimenpiteitä, ilman pumppuakin pärjää.

Siinä sivussa tuli kurkisteltua keihään karsinnan vaiheita teksti-tv:stä, onneksi en kuitenkaan unohtunut katselemaan. Pääsivät pojat loppukilpailuun ilman minuakin.

Tänään tuli seuraava lehden tilaajalahjakassi postissa. Huomattavasti parempi kuin edellinen. Lapsi tykästyi erityisesti tähän ja päätimmekin, että siitä tulee hänelle uimakassi, se kun on tarkoitukseen sopivaa materiaalia. Ja turkoosinsininen, joka ei ihan ole ensimmäisenä suosikkävärilistallani.

Tänään olisi myös hääpäivä. Monenlaisia tunnelmia on mielessä liikkunut. Meidän tilanteemme on nyt se, että olemme eron harkintavaiheessa, mutta harkinta on kyllä tapahtunut jo aiemmin ja päätökset tehty.

Huomenna on koulupäivä, vaikka lauantai onkin. Koulun perinteinen liikuntapäivä ja vielä oikein urheilukentällä. Marssi kuulemma soitetaan stadionille saapuessa, jos vain tekniikka pelittää. Ihana, että pientenkin elämyksiin satsataan.